Näyttelypäivä 31.8.2008

Voi hitsit mikä päivä! Aamulla mamma pakkas mut autoon ja lähti ajamaan kohti kasvattajan kotia - tai niin mä siis ainakin luulin että sinne oltaisiin menossa. Kun päästiin sinne perille niin ei se ottanutkaan mua ollenkaan autosta ulos. Siis niinku mitähäh? Tai no, päästi se mut pissille mut sitten se pakkas mut takas autoon. Jostain näytelmästä se puhu ja meikäpoika oli ihan että täh?
No, jatkettiin sit matkaa ja mulla oli niiiin tylsää. Vinguin koko matkan. Tai siis siihen saakka kunnes poimittiin Lohjalta velipoika, Prinssi, kyytiin. Sitten mä ärisin. Ja murisin. Ja näytin kai vähän hampaitakin. Mä kun tykkään siis niinku vaan tytöistä. Ja vaan näteistä tytöistä.

Lopullinen määränpää meillä oli Kaivopuisto Helsingissä, siellä oli kääpiökoirien erikoisnäyttely jonne mut oli ilmoitettu. Mun piti ensin kilpailla velipoikaa vastaan, mutta se oli saanu jonkun ihme valion - josta muuten pitää onnitella, että grattis - ja ei se sitten tullutkaan mun kanssa. Mua ei kyllä niin hirveesti kiinnostanut, enemmän mua kiinnosti ne kaikki kivat tytöt ja muitten poikien pitäminen niistä kaukana. Alma, Peppi ja Viivi on mun! Murrrrr! Mamma ei kyllä yhtään tykänny kun mä ärhentelin ja isottelin koko ajan. Piti mun sitten päristä vähän sillekin, mut ei se mua uskonut. Komensi vaan. Ja siitä mä en kyllä niin kauhiastin välittänyt.... ;o) Noh, mä siis jouduin sinne kehään ihan yksin mamman kanssa ja heti ekaks se nosti mut pöydälle! Siis niinku miettikää nyt vähän - mut nostettiin sinne korkeuksiin ja käskettiin seisoa. Sit siihen tuli joku ulkomaata puhuva setä ja kurkkas mun leegoja. En muuten tykännyt. Olisin pakittanu siitä pöydältä alas mut mamma ei päästänyt. Ja sit se setä käski mamman juoksuttaa mua vielä ristiin rastiin - ja täti siitä läheltä anto sitten mammalle kaks jotain kummallista punasta nauhaa ja palan paperia. Siinä paperissa kuulemma luki musta jotain ulkomaaksi.

Mutta hyvin se kuulemma meni- tai niin ainakin kaikki sano. Mua ei niin hirveesti kiinnostanut, mä vaan halusin tietää että missä mun tytöt oli. Vähänkö oikeesti oli inhottavaa, kun en päässy niitteen kanssa ollenkaan kunnolla leikkimään. Mamma kun roikku tossa narun päässä jatkuvasti ja sitte se vielä laitto mulle takin päälle. Siis mulle! Hei haloo! Mut täytyy kyllä tunnustaa että olihan mulla vähän vilu sitä ennen, taisin itseasiassa täristä ihan varpaankärjistä korvanipukkoihin saakka mutta enhän mä nyt sellaseen voinu keskittyä kun siellä oli TYTTÖJÄ!
Sitten kun me oltiin aikamme siellä seisoskeltu niin lähdettiin ajamaan kotia kohti. Mamma oli kauheen otettu kun mä vaan vedin kerällä Zetaa koko kotimatkan, enkä kitissyt yhtään. Se sano että ehkä musta sittenkin on kasvamassa jo iiiiso poika. Noh kyllähän mä yritän, mutta ei sitä aina pysty keskittymään. Tänäänki oli hirmu vaikeeta kun siellä oli niitä tyttöjä mut sit taas toisaalta mammalla oli taskussa nakkia.... Hmmm..... Aika hyvin kyllä mielestäni onnistuin tasapainoilemaan mutta arvatkaas että väsyttää. Ihan sikana. Joten nyt mä taidan käpertyä jo nukkumaan. Ja toivon, että mamma veis mut pian Tiinalle kattomaan mun tyttiksiä ku ei tosta mun isoveikasta oikeen oo mulle kaveriksi. Mamma pliiiiiz???